perjantaina, huhtikuuta 20, 2018

Testejä

Heti alkuun kun vielä muistan: terveisiä Hetalle Osloon! Kiitos, teepaketit tulivat turvallisesti perille ja pääsevät seinälle kunhan saan hankittua uuden terän mattoveitseen. 

Minulla on ollut mielenvieressä ajatelma briochea ja ainaoikeinnneuletta yhdistävästä paidasta. Nyt olen päässyt jo sen verran pitkälle, että kävin hankkimassa pari erityyppistä lankaa testattavaksi, että jos vaikka ihan jollekin alkaisi.



Ensimmäisenä kokeilin Perminin Maja-puuvillalankaa. Ensimmäistä kertaa törmäsin kirjavasti värjättyyn puuvillalankaan, melki ihan speckelä pukkaa! Ainoa vaan, että lankaa on värjätty myös liuku, josta en ole ihan varma. Varsinkaan kun etsin tälle sopivaa kaveria. Ensin kokeiltiin hyvin tummaa puuvillan ja merinon sekoitetta. Sitten limevihreää puuvillaa ja sitten vielä harmaata. Että mikä se sitten oisi kiva kaveri. Nyt kun katselen tilkkua, niin tämähän on ihan Outin väripaletti! Raidoitettunakin hienoa, mutta kun mulla on semmoinen asennevamma raitojen kanssa.


Se mikä kuitenkin eniten ehkä aiheutti sydämen pomputusta oli Onionin silkkimohair. Löytämäni värit olivat jotenkin uskomattoman hienot, enkä harmillisesti mitenkään osaa vangita niitä valokuvaan. Langat suorastaan hehkuvat. Toinen on tummaa kultaa ja toinen tummaa hopeaa. Ja niin makeat yhdessä että! Näillä paidasta tulisi tosi upea, mutta täysin läpinäkyvä. Lanka on todella ohutta. Puikkosuosituksena oli 3,5 mm puikot, mutta vaihdoin aikas äkkiä 2,75 millisiin, koska sormien ei välttämättä tarvitse mennä neuloksestä läpi. 


Nyt sitten vaan pitäisi päättää, että mille alkaisi vai virittelisikö vielä jonkun toisen kanssa.  

Niin ja hei, Jyväskylän neulefestareilla tuli uusia järjestelyitä ja saimme tilaa myös toiselle minun vetämälle briochekurssille. Kurssille on vielä muutama paikka jäljellä. Jos sinulla on ollut haaveissa opetella kaksivärisen briochen neulomista niin nyt kipin kapin Jyväskylän neulefestareitten sivuille lukemaan lisää!

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2018

Kirjontakärpänen

Taitoliitto on nimennyt tämän vuoden käsityötekniikaksi kirjonnan ja onhan se mitä mahtavin tekniikka! Kirjonnalla on niin monenmoista alalajia, joista jokainen varmasti löytää sen oman juttunsa. On ristipistoja, kanavatöitä, vilakirjontaa, käsin ja koneella. Yksinkertaisesttuna: neula, lankaa ja kangasta. Materiaalit voivat olla mitä tahansa villasta paperiin. Aika pienellä vaivalla voi saada jotain kaunista arkeansa sulostuttamaan. Toisaalta jos siltä tuntuu niin voihan sitä pistellä menemään jotain oikein suurtakin. Ja jos oikein suututtaa, niin senkin voi kirjoa. Voi olla söpöä ja suloista tai anarkistista ja kantaaottavaa. 




Kuluneella viikolla on tullut pelattua muliinilankojen ja häive-, etupistojen ja solmupistojen maailmassa. Mollie Makes -lehden verkkosivuilla kun oli tämän viikon ajan kimppakirjontaa. Joka päivä tuli kirjonnasta yksi osa ladattavaksi ohjeiden kera. Joten innostuinpa minäkin puuhaamaan.  


Ensimmisenä tehtiin keskelle pioni, joka oli kyllä se työläin ja vaikein osuus. En ole ihan varma, olenko koskaan pelannut häivepistojen kanssa. Niistä sanotaan, että se on kuin maalaisi langalla. Oli miten oli, niin ei se ihan helppoa ollut. Varsinkin kun ihmettelin miksi olin valinnnut pionia varten ne värit mitkä oli. Että miksi olin ottanut tummimmaksi väriksi ihan kummallisen värin. Niillä sitten kuitenkin ähersin menemään, huomatakseni seuraavana päivä, että se oika väri oli jäänyt käsiveskan pohjalle jemmaan. Höh. 


Tässä työssä hauskimmat olivat nuot leinikin kukat, eli nuot tuommoiset ympyrähässäkät, jotka nousevat ylös pohjasta. Pisto tehdään siten, että ensin piställään viisisakarainen "hyrrä" ja sitten kieputetaan lankaa vuoroin sakaroiden yli ja ali, vähän niinkuin kudottaisiin. Helppoa kuin mikä ja lopputulos todellakin näyttää leinikin kukalta. Tai mikä ranunculus se nyt onkaan, jaloleinikki?


Lopuksi oli bannerin ja tekstien vuoro. Alkuperäisessä oli teksti "hello spring". Minusta se, yhdistettynä kauniisiin kukkasiin, tuntui vähän imelältä. Mietin, että mitäs muuta siinä voisi olla. "Hello" on kirjoitusasultaan ja ääntämykseltään aika lähellä sanoja "hell of a" ja kun kevät on ollut sitä mitä on niin "hell of a spring" siihen sitten tuli. 


Kaiken kaikkiaan omaan osaamistasooni nähden olen tyytyväinen lopputulokseen. Aikoa mikä harmittaa on se, ettei kirjontakynän jälki lähtenyt irti kaikista kohdin ja se on jopa värjännyt vaaleimmat langat. Mehiläisen siivet esimerkiksi ovat sinertävät. Toisaalta, ei tätä niin läheltä tiirata, että sitä ensimmäisenä huomaisi.


Eikä tekemistä ilman välinevarustelua. Olin pojan kanssa Tigerissa ja huomasin siellä mitä mainioimpia lokerikkolaatikoita. Hintakaan ollut kuin neljä euroa ja nytminulla on hienoa lokerikko kirjontalangoille. Lokerikossa on kolme eri kerrosta, jotka saa päällekkän ja ne voi irrottaa toisistaan. Niin kätevä että! Saas nähdä pitääkö hankkia heti toinen samanlainen. Lisäksi löysin Nappi-Kikasta pahvisia puolia, joihin voi kieputtaa muliinilangan tokalta. Niitä näkyy alapuolen kuvassa takavasemmalla olevassa laatikossa.
 

Taito-lehdessä alkoi vuoden alussa yhteiskirjonta. Olen siitä saanut jo sen kukkasen valmiiksi ja nyt sitten loihimme sille aurinkoa kaveriksi. Vähän ketjupistot tulevat jo korvista ulos, mutta ei olisi enää paljoa ja aurinko saisi helottaa täydeltä terältä.


Onko sitten syy vai seuraus vai mikä, mutta seuraavaksi on vuorossa tämmöistä.


Kanavatyöt olen aina mieltänyt jotenkin vanhempien ihmisten hommaksi. Ehkä sitten itse alan olla sen ikäinen, että tämä kirjonnanmuoto kutsuu. Oikeastaan tämä on hyvin meditatiivista. Pistelee vaan menemään ja samalla voi antaa ajatusten mennä ja tulla. Sormepäät ja yläselkä vaan joutuvat aka lujille. Enkä ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärykseen muutaman värin kanssa, että mikä kuuluu ja mihin. 

tiistaina, huhtikuuta 03, 2018

Cliffhanger josta tuli pannukakku

Viimeksi jäimme tilanteeseen, jossa neulojasankarittaremme hyppää auton rattiin ja kiitää määrätietoisesti, ehkä hieman nopeusrajoituksia uhmaten, etsimään varastoistaan sopivaa lankaa ja siitä edelleen neulomaan. Oikea cliffhanger siis. Mitä mahtaakaan tapahtua seuraavassa jaksossa?

Seuraavassa jaksossa palataan taas autoon. Sakarittaremme istuu tällä kertaa apukuskin paikalla ja toteaa, että tämä oli nyt tässä. Neule tuntuu kaikinpuolin väärältä: erityisesti värit. Vaikka värit ovatkin kivat ja huiput, niin eivät ne tästä nyt välity. Painavakin on mokoma rötväke. Loppumatkan hän keskittyy karkin jauhamiseen ja saattaa ehkä ottaa pienet nokoset. Ei siis hirmuista supersankarimeininkiä enää. Korkeintaan ankeaa laskuhumalaa. Kotona vielä heitetään mekko päälle ja todetaan, että se TODELLAKIN oli siinä. Ehkä ne keltaiset vauhtiraidat saattaisivat pelastaa jotain, mutta koska kaikki neulomisfiilis, ja erityisesti hinku saada käyttää tätä vaatetta, on mennyt niin se siitä. Bye bye beibi, beibi goodbye. 



Sitten vaan nokka kohti keväisiä tuulia. Vähän kyllä pyryttää.

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2018

Väriä

Taito-lehdessä alkoi vuoden alussa Salainen puutarha -yhteiskirjonta. Sitä olen mieleni vieressä hellitellyt. Toisaalta kirjonta muliinilangoilla kiinnosti mutta ei ne villalangatkaan hullummat olisi. Pohjakin voisi olla vaikka joku keltainen tai semmoinen. Tällä viikolla ilmestyneessä numerossa oli jo kirjonnan toinen osa, ja nyt viimeistään hinku päästä neulan kanssa hommiin sai minut kauppaan kirjontalankahyllyn viereen ihmettelemään. Ja ihmettelemistähän siinä riitti. Ensin ajattelin, että sellaista kultaisen keltaista aurinkoon ja tymäkkää punaista ruusuihin. Paitsi, että violetitkin olisivat aika kivoja. Ja katos, tämmönen säpäkkä vihreä ja raikuva oranssi. Hikeä pukkasi, koska vaihtoehtojahan piisasi. Sitten yhtä rekkiä pyörittäessäni silmiin iskeytyi sellaisia pehmeitä värejä. Sellaisia, jotka itse miellän vanhoihin kirjontoihin kuuluvina: auringossa haalistuneita värejä. Poimin niitä kourallisen, enkä enää laittanut takaisin. Vielä pitäisi hankkia kangas ja tulostaa mallipiirustukset ja sitten lähtee!


Värien kanssa on tässä muutenkin tullut värkättyä. Joitakin aikoja sitten Stephen West meni julkaisemaan Kangarullover-paitamekon ohjeen. Ekat kuvat mallista ajoivat syvän hämmennyksen valtaan, koska kuvissa huomio lähinnä kiinnittyi herran pinkkiin peruukkiin ja muutenkin aika villiin stailaukseen. Joku paidan muodossa jäi silti kaihertamaan. Sitten eräänä päivänä Outi-rouvan luona teekutsuilla neuloessa, selasin Westiknits-kirjaa, jossa kyseinen neule myös oli. Siellä siitä oli mustakeltainen versio, joka iski ihan tuhatta ja sataa. Hyvä, että kupin sain ryystettyä tyhjäksi ennenkuin säntäsin renkaat sutien kotia. 


Sitten armotonta lankojen metsästystä. Koko koti taas kerran täynnä ihan vääränlaisia lankoja! Sitten ihan vahingossa katse kiinnittyi vyyhtiin Hedgehogin Villan-sävyistä lankaa ja purettavian korissa pitkään majailleeseen harmaaseen neuleeseen. Purin neuleesta hieman lankaa ja neuloin sitä siililangan kanssa yhteen. Ja se oli sitten siinä. Toki purkulanka, Uncommonin Everyday Sport sävyssä Smudge, piti ensin kastella ja kaikkea. Kuivumisen apuna käytettiin myös hiustenkuivainta, koska ei jaksanut odottaa. Ja saattoi se lanka olla vielä vähän kosteaa kuin aloin neulomaan. Kun on lähöllään niin silloin kannattaa mennä!


Neulomisen myötä on syntynyt uusia väriyhdistelmiä, jotka kutkuttavat. Kuvassa on Hedgehogin merinosingleä sävyssä Foolsgold ja KVG:n merinosinkkua sävyssä Avalon. Aikas ihanat. Ja sama kiva tunnelma kuin niissä muliinilangoissakin.

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2018

Räjähtelevät hihat

Syksyllä sain uutiskirjettä rouva Wallinilta, että olisi ilmestynyt uusi neulekokoelma nimeltä Shetland. Kirjan kuvat aiheuttivat erinäisiä sydämenläpätyksiä ja tihentynyttä hengitystä, joiden seurauksena Posti sai hommia. Kun kirja sitten saapui kotia, sitä tutkattiin kera laajentuneiden pupillien ja väräjävien sieraimin. Ja taas Posti sai hommia, tällä kertaa Skotlannin suunnilta Jamiesonsilta. 



Yell
Malli: Marie Wallin, kirjasta Shetland
Lanka: Jamieson's Shetland Spindrift sävyissä Charcoal, Sholmit, Moss, Mooskit, Paprika, Camel, Tundra, Blue lovat, Thistledown, Bramble, Yellow ochre ja Laurel 
Puikot: 2,5 ja 3 mm
Fiilis: jes jes, mutta eiväthän hihat räjähdä?

Tiheyden kanssa oli pientä säätöä. Ohjessa on käytetty puikkoja 3,25 mm ja niillä on saatu 29 silmukkaa 10 sentille. Minä sain kolmosilla 28 silmukkaa. Yksi silmukka ei nyt kesää saati syksyä tee, mutta kun niitä luodaan yhteensä 358 niin sitten pitää jo vähän miettiä. Joidenkin, tänä päivänä arvoituksellisten, laskutoimituksien jälkeen päädyin luomaan 304 silmukkaa. Mallihan on todella väljä, s-koon ympärys on 122 cm. Ihan tuohon lukemaan en päässyt, oma takkini on n. 115 cm. Kerrostiehys näyttää täsmäävän. 


Neule neulotaan suljettuna neuleena ylös asti. Edessä ja hiha-aukoissa on steekit, eli suomeksi sanottuna ne leikataan auki kun neule on valmis. Kun sekä etukappale että hihat ovat kiinni niin vaatetta ei pysty sovittamaan. Päätin matkan varrella vielä soveltaa hiha-aukon korkeutta, koska ohjeenmukainen hiha oli minusta hirmuisen leveä. Tästä tietysti seurasi pieni aivopieru, joka valkeni minulle kun olin leikannut etukappaleen ja hihat auki ja pääsin sovittamaan neuletta ensimmäisen kerran. Jos lyhentää hiha-aukkoa niin on hyvä pidentää helmaa, jos haluaa samanmittaisen vaatteen kuin ohjeessa. Täysin päivänselvää, mutta jotenkin se sitten jäi ajattelematta. Jos asiasta etsii sen hyvän puolen, niin eipä olisi tumma pohjalanka riittänyt pidempään neuleeseen. 

Kun sitten neule oli leikelty auki, poimittiin hiha-aukosta silmukat ja posotettiin ranteeseen. Kun hihaan sovittelin, tajusin miksi hihat olivat mallissa leveät. Shetland Spindrift lanka on takertuvaista, pikkasen karheaa muttei millään lailla kutittavaa. Kun sellaisen sitten vetää vaikkapa pitkähihaisen trikoopaidan päälle, niin eipä sitten luista ei mikään. Siihen jämähtää kiinni ja pitää nykiä oikeille paikoilleen.


Hihojen jälkeen poimin silmukat etukappaleiden reunasta. Kun olin neulonut kaksi kerrosta, tajusin, että tulipa poimittua ihan liikaa ja purin silmukat ja aloin poimia uudellen. Sittenpä kävi se asia mikä steekatuissa neuleissa on minua aina pelottanut: steekkaus plörähti kahdesta kohtaa auki. Steekkikohdassa neuleeseen luodaan lisäsilmukoita, tässä neuleessa viisi silmukkaa. Kun neule on valmis niin keskimmäisen silmukan (ja sen viereisen silmukan) kumpaankin reunaan virkataan kiinteillä silmukoilla ylhäältä alas ja takaisin ylös reuna, jonka tarkoitus on pitää silmukat kurissa. Sitten neule leikataan niiden keskeltä auki. Ylimääräiset taitetaan nurjalle ja taitteelta sitten poimitaan silmukat. Tiedä sitten, että poiminko silmukat liian läheltä vai olinko leikannut huonosti, mutta niin vaan sieltä muutama lanka nousi irti ja taas syke ja hengitys tihenivät. Onneksi lanka on takertuvaista. Vaikka ne langanpäät siinä sojottivatkin niin ne eivät kuitenkaan sen enempää omille teilleen pyrkineet. Varovasti purin vielä kertaalleen poiminnan ja poimin silmukat puoli silmukkaa kauempaa. Sitten tein joitain pistoja purkautuneeseen kohtaan ja lausuin muutaman taian ja toivon kaiken olevat hyvin nyt. Toki siinä vaiheessa se ärsyttävä ääni päässä muistutti, että mistäkös kohtaa poimit hihojen silmukat. Huolestenutta hihasauman tiiraamista. Siellä on kaikki kunnossa, mutta vähän pelottaa, että jos nekin räjähtävät. Veikkaan, että käytössä lanka kuitenkin "muhjaantuu" sen verran, ettei se purkaannu yhtään mihinkään. Sen kuitenkin päätin, että seuraavan kerran kun teen aukileikattavan neuleen niin siihen tulee 7 silmukan steekki. Silloin ei tule ainakaan poimittua liian läheltä aukileikausta. 


Muutoinhan malli on kiva. Niskassa ei ole yhtään silmukkaa, jonka takia takki asettuu päälle vähän takakenoon ja etuhelma nousee. Olkasauma menee liki 10 cm olkapäiden alapuolella selässä. Etuliepeet asettuvat ihan itsekseen päällekkäin eikä neuletta tartte nykiä mihinkään. Ainoa vähän miinusmerkkinen asia on todella kapeat reunat. Helmaan neulottiin kuusi kerrosta helmineuletta. Sehän rullautuu iloisesti sykkyrälle. Tästä viisastuneena tein hihojen reunoihin muutaman silmukan kavennukset ensimmäisellä helmineulekerroksella. Mun neulomana helmineule on paljon leveämpää kuin kirjoneule, vaikka käytinkin siinä 2,5 millisä puikkoja. Saman sovelluksen tein etureunaankin. Sekä etu- että alareunalle on näytetty kuumaa höyrä ja pikkasen ne sitä jopa tottelivatkin. Selkään kyllä jää vähän pussittavuutta. En ole varma johtuuko tämä omista modauksistani vai onko mallissa sellaiset muutenkin. Kirjassa kun ei ole yhtään kuvaa neuleen selkäpuolesta, josta kyllä iso miinus.

Neuleen kuviot ovat helppoja. Helmassa on pieniä kuvioita, joita tehdessä ei tartte pahemmin kaaviota katsella. Langanpäitä tulee kyllä ihan tarpeeksi. Tummalla pohjalla oleva kuvio tuotti aluksi hankaluuksia, mutta senkin oppi ulkoa kun tarpeeksi monta kertaa toisti. Lankaa oli kiva neuloa ja kerän koko, 25 g/105 m, on kuin tehty kirjoneuletta varten. Langassa on ihan kiva värikarttakin 220 eri värillä!

Nyt tässä vähän tiiraan yhtä toista mallia samaisesta kirjasta, mutta mielenviereen on yhtäkkiä pölähtänyt niin pitkä jono kaikenlaisa neuleita, jotka haluan tehdä nyt ja heti, joten toinen näin suuri urakka saapi nyt hetken verran odotella.

lauantaina, maaliskuuta 03, 2018

Briochea forever

Siitä on nyt muutama vuosi kun ensimmäistä kertaa neuloin briochea, tai kaksiväristä patenttineuletta kuten se kait suomeksi olisi. Kokemus oli sen verran järisyttävä ettei se jäänyt yhteen kertaan. En osaa sanoa mikä siinä tekniikassa minua viehättää, ehkä se sama asia kuin kirjoneuleessakin: värit ja kuviot. Nykyisin huomaan lankojen äärellä aina tutkaavani kahtaa eriväristä vyyhtiä ja miettiväni, että minkähänmoinen yhdistelmä nämä olisivat ja mikä voisi olla kuvio. Bricohessa on kivaa myös yhdistellä erilaisia materiaaleja, vaikkapa mohairia ja merinoa. Myös eri vahvuiset langat toimivat hyvin. Viehkointa on kuitenkin värien yhdistäminen. joistakin väreistä ei todellakaan voi ennakkoon tietää miten ne toimivat brioche-neuloksessa.



Ylläoleva kuva on otettu muutama viikko sitten Taito Pohjois-Pohjanmaan järjestämässä viikonlopussa. Opetin siellä briochen neulomista. Olin levittänyt omia brioche-neuleitani pöydälle kun aurinko kurkki ikkunoista sisään. Pörröinen persikan ja mintun värinen Lumimarja-huivi on julkaistu viime syksynä ET-lehden käsityönumerossa. Tumman violetti huivi pienillä vaaleanpunaisilla kukilla löytyy taasen Taito-lehden numerosta 1/18 ja sen nimi on Pikku krookuksia. 


Viikonlopun pajaa varten suunnitelin pipon, jonka myötä porukka pääsi tutustumaan briochen neulomiseen. Lankana pipossa on käytetty Louhittaren Luolan Louhitar II -lankaa. Värit pipossa ovat keltamulta ja kanerva. Pipon kuvio on suht helppo vaikka kyllä se yksi kerros, missä kavennetaan oikein olan takaa, aiheutti erinäisiä huokauksia.
 


Jos nyt tuntuu siltä, että olisipa kiva oppia neulomaan bricohea niin nyt siihen olisi tilaisuus. Heinäkuun alussa, tarkemmin sanottuna 5.-8.7. on taas Jyväskylän neulefestarit! Pidän siellä lauantaina 7.7. brioche-pajan. Pajassa tutustutaan briochen sielunelämään: opetellaan luomaan kaksivärinen aloitus ja neulotaan perusbriochea. Kun se on hallussa, siirrytään kuvioiden ihmeelliseen maailmaan. 

Liput tulevat myyntiin maanantaina 5.3. kello 10. Lipun ostamista varten tarvitset Zup ticket -sovelluksen. Festareilla on tänä vuonna paljon erilaisia neulepajoja. Itse tässä tuumaan muutamaa pajaa. Kun nyt osaisi päättää! Suosituimmat pajat saattavat myydä loppuun muutamassa minuutissa, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä. 

Nähdään Jyväskylässä!

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2018

Taustamusiikilla

Olisi muuten aika kätevää jos elämää voisi ryydittää taustamusiikilla. Aatteleppa kun ajat polkupyörällä, tukka ylväänä hulmuten ja taustalla soi Valkyrian ratsastajat! Vielä vähän tuulikonetta kehiin. Tai niin, ei meillä tartteta tuulikonetta: aina on vastatuuli.

Ja kun todellisuus on kuitenkin se, että taivaalta tulee räntää ja ties mitä muuta rapaa, tai on miljoona astetta pakkasta ja on se vastatuulikin ja saavut pahantuulisena, nälkäisenä ja väsyneenä kotiin, niin olisipa hienoa avata eteisen ovi Darth Waderin teeman tahdissa. Älyäsivät penskatkin olla hiljaa, eikä heti tulla kyselemään milloin ruoka on valmista.

Joten nyt olisi hyvä jos kajahtaisi Game of Thornesin tunnari.  

Turkis-liivi
Malli: Sanna Vatasen Bää!-kirjasta modifoitu liivi
Puikot: 8 mm
Lanka: hahtuvaa, suomenlampaan villaa, erilaisia käsivärjättyjen sukkalankojen loppuja, mohairia, pellavaa ja kaikkea mahdollista
Fiilis: no sitä taustamusiikkia kiitos! 


Kiertelin ja kaartelin tämän mallin kanssa ihan hyvän tovin. Kuvissa lenkkivirkattu liivi vain näytti niin älyttömän hienolta, että sitten yksi päivä sitä oli vain kokeiltava. Mutta se virkkaaminen tuntui niin kummalliselta. Pinnasta tuli kauhean kovaa,  joustamatonta, paksua ja muutenkin plääh. 

 

Tästä sisuuntuneenä päätin kokeilla onnistuisiko vastaavan pinnan neulomista. Löysin Youtubesta aiheesta videon ja sitä sitten testaamaan. Tein lenkeistä noin 3 cm pitkiä ja neuloin ne jokaiseen silmukkaan. Kerroksen ensimmäisen silmukan aina nostin neulomatta ja viimeisen neuloin ilman lenkkiä. Kun sitten katselin aikaansaamaani mallitilkun pintaa niin se johti erinäisiin riemastumisiin ja langan haalimiseen. 

Pääteemana oli löytää kaikenlaiset langat, joita saattoi villaksi nimittää ja olisivat harmaita. Runkolankana oli hahtuva, jotta pinnasta tulisi mahdollisimman turkismainen ja kuohkea. Sen kaveriksi joko kaksi tai kolme säiettä muuta lankaa, joka saattoi olla mohairia, pellavaa, suomelampaan villaa tai erinäisiä käsivärjättyjen sukka- ja huivilankojen loppuja. Kaikkea mitä koreista ja laatikoista löytyi. Ja löytyihän noita.




Loin 80 silmukkaa etu- ja takakappaletta varten. Tiedä sitten miten loin silmukat ja miten kerrokset neuloin, koska rivin alku, eli oikea etukappale on viistonmallinen. Taitaa käsiala vaihdella lenkuja neulossa. En ole kastellut neuletta ja kokeillut saisinko siten korjattua lempotuksen. Vähän pelkään, että liivin kuivuminen voisi viedä sen verran paljon aikaa, että neuleeseen tulisi paha haju. Höyryttäminen taitaisi tässä tapauksessa toimia paremmin. Jotkut hakasetkin voisi hankkia.

Lenksuneuletta on ehkä pikkasen hidas neuloa, mutta kyllä se siitä aika nopeasti syntyy, koska yksi silmukka on aika iso. Kerroksia ei taida kovin paljoa yli 50 olla. Lenksujen vääntäminen oli kyllä välillä vähän tuskaista. Jos tämmöisen neulomiseen herää intomieli niin suosittelen metallipuikkoja. Saivat meinaan sen verran kovaa kyytiä.  


Neuloessa minua huvitti ajatus, että lammas keritään ensin ja siitä villasta tehdään lankaa. Sitten se lanka neulotaan näyttämään uudelleen lampaan turkilta. 

Se, että onko tämä liivi mitenkään käytännöllinen tai muuta on sitten ihan asia erikseen, jota en nyt aio kommentoida. Mutta tuo pinta on aivan ihana!